tiistai 11. tammikuuta 2022
Siunattu arki
maanantai 20. joulukuuta 2021
Jouluviikko
perjantai 17. joulukuuta 2021
Kohti yhteistä hyvää
keskiviikko 15. joulukuuta 2021
Harjoitus tekee mestarin?
tiistai 14. joulukuuta 2021
Pölyttynyt päiväkirjani historian havinasta
Hip hei! Tää ei voi olla totta. Ja samalla tietenkin on! Mikä nyt täältä internetin ihmeellisestä maailmasta noin vain häviäisi? Tuskin mikään. Eikä myöskään tämä pölyttynyt päiväkirjani vuosien takaa.
Yht'äkkiä koin valtavaa ikävää tätä kokonaan unohtunutta ilmaisukanavaani kohtaan. Tutkin vähän arkistojani, ja niinhän se löytyi. Kuin olisin tavannut pitkästä aikaa vanhan ystäväni. Ystäväni, joka tunsi ajatukseni, ilonaiheeni, toiveeni, murheeni ja pelkoni. Ystäväni, joka jäi vuosiksi kokonaan pois elämästäni. Ja nyt se on edessäni. Tuntuu mahtavalta.
Herättelen siis pikkuhiljaa eloon tämän vanhan päiväkirjani. Pyydän teitä lukijoita arvoisasti huomioimaan, että tämä ystäväni on jo kovin vanha, vanhanaikainenkin, ontuva ja ehkä myös vähän kumarassa jo kulkeva. Se näyttää ajankuvan elämästäni noin 10 vuoden takaa. Kyllä on elämässä tapahtunut huikeita muutoksia tuon jälkeen!
Tutkijapoika on kasvanut isoksi, miehenmittaiseksi. Lukio-opinnot jo häämöttävät ensi syksynä. Koulu sujuu, oppi tarttuu. Mopomies on kaikkien haaveilemiensa vuosien jälkeen saanut vihdoin oman mopon. Korttia ei vielä. Oikeastaan mopo on kasa erinäisiä irrallisia osia.
Blogin Vauvasta on tullut näiden vuosien aikana lapsistamme keskimmäinen. Hän on osoittautunut todelliseksi innovaattoriksi. Välillä hänen ajatuksensa ovat niin syvällisiä, että pysähdyn kovasti ihmettelemään niitä. Joukkoomme on liittynyt suureksi ihmeeksemme ja iloksemme myös kaksi prinsessaa. Nyt 2- ja 3-vuotiaat ilopillerit.
Itse näin 36-vuotiaana koen olevani aikuinen. Olen löytänyt vahvuuteni, ja tietenkin tunnen myös heikkouteni. Koen olevani superonnellinen. Olen käynyt läpi uupumuksen ja loppuunpalamisen. Olen selvinnyt. Olen saanut kasvaa yhdessä mieheni kanssa pian jo 20 vuotta.
Olen edelleen valtavan inspiroitunut estetiikasta ja sisustamisesta, mutta olen huomannut, että se on vain yksi tapa toteuttaa itseään ja nähdä ympäröivä hyvyys ja kauneus.
Mä oon innostunut, toivottavasti säkin. Jatketaan matkaa yhdessä!
Elisa
torstai 2. tammikuuta 2014
Uusi vuosi, uudet kujeet
tiistai 17. joulukuuta 2013
Joulu on jo ovella...
tiistai 10. joulukuuta 2013
perjantai 6. joulukuuta 2013
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Valkoinen räntähuntu laskeutui lopultakin myös pääkaupunkiseudulle itsenäisyyspäivän kunniaksi. Mukavaa! Tulee heti jouluisempi olo. Valkoisesta on saanut nauttia myös kotimme keittiössä, nimittäin mies osti kaipaamansa valkoisen ja pyöreän pöydän. Ei ihan Tulppaanin veroinen, mutta ihan kiva kuitenkin!
Mukavaa itsenäisyyspäivän jatkoa itse kullekin! Eläköön sininen ja valkoinen ristilippumme!